Ehkä suurin vitutuksen aihe maailmassa on ylimieliset huorat, jotka luulet maailman pyörivän heidän kiimaisten pikkutussujensa ympärillä. Sellaisiin törmätessä pystyn kyllä rauhaa rakastavana ihmisenä olemaan lyömättä, mutta voi vittu kun aina tekee mieli alistaa sellaista lutkaa oikein kunnolla. Pistää kyynel vierähtämään sille pystyssä olevalle leualle. Tähän mennessä olen pitänyt mielihaluni kohdistuneena BDSM-pornoon, mutta seuraavan kusipääsutturan astuessa kohdalle aion kyllä kaivaa sisäisen alfani esiin ja näyttää, että minulle olisi syytä pitää suuta soukemmalla. Ellei sitten erityisesti satu pitämään ruoskitun perseen kihelmöivästä tunteesta ja kauniista punertavasta väristä.
Potentiaalinen koekaniini on itseasiassa tiedossa. Rebecca, suomenruotsalainen nirppanokka, joka eron jälkeistä kaipuutaan päätti Helsingin yössä retkahtaa meikäläiseen. Olin kohtelias, kuuntelin exän hyvät ja huonot puolet, tarjosin herrasmiehenä juomaa ja vein hänet rakkauden luolaani. Panin hellästi ja olemme nyt hyvän aikaa jatkaneet tapailua. Rebecca on kertonut olevansa rakastumassa minuun ja olisi turha väittää, että tunne olisi jäänyt yksipuoliseksi. Hän on hieno nainen. Kaunis, huumorintajuinen, älykäs mutta pahaksi onnekseni myös oman arvonsa tunteva bitch. Puhuu toista ja tekee toista. Kertoo olevansa lääpällään ja silti yllätän hänet tuon tuosta valehtemasta minulle ja enpä yllättyisi, vaikka antautuisi joka päivä eri miehelle, koska työaikatauluni on tiukka enkä voi tavata joka päivä. Pidän tätä jopa todennäköisenä. Kontrollifriikkinä ajatus elämisestä hänen aikataulunsa mukaan saa aikaan pienen oksennusreaktion. Muutenkin Rebecan käytös minua kohtaan on kuin tuuliviirillä ja jollei tuulenvire tule jatkossa kääntymään puolelleni melkoisen myötäiseksi, on syytä harkita jatkotoimenpiteitä.
Opettaa sitä narttua kunnolla ja näyttää, että pelleily tunteideni kanssa ei käy laatuun. Minä kuitenkin rakastan häntä.
Rakkaudella sinulle Rebecca,
Viljami
